Tiedän toistaiseksi vain kaksi suomalaista, jotka ovat osallistuneet Richard Rosen metodologiaan pohjautuvaan ryhmätyöskentelyyn - itseni ja itävallassa asuvan Topin. Seuraavassa Topin kontribuutio blogiin.
Ryhmätyö tällaisissa asioissa kuten 'hengellisyys' oli minulle matkani alussa aivan vieras käsite, itse luulin sen olevan hyödytöntä koska mitä voit saada toisilta ihmisiltä sisäiseen matkaan? Mutta nyt kun mietin niin suuri osa näistä ajatuksista saattoi perustua jonkin näköiseen pelkoon siitä, että tulisin jollain tavalla nöyryytetyksi tai että kuulostaisin jotenkin hullulta puhuessani näistä asioista muille.
Olen nyt ollut muutamia kuukausia mukana nettikeskusteluryhmässä jota englanniksi kutsutaan nimellä "confrontation group". Sanakirja antaa sanan "confrontation" yhdeksi vaihtoehdoksi 'osoittaminen' ja mielestäni se kuvaa aika hyvin sitä mitä tällaisissa ryhmissä tehdään. Tavallaan osoitetaan kysymyksillä niihin asioihin, jotka ovat muiden henkilöiden ajattelun takana. Niin, että ne uskomukset jotka ohjaavat käyttäytymistämme ja ajatteluamme tulisivat näkyviin ja jotta niitä olisi mahdollista tutkia. Tämä voi tuntua jopa uhkaavalta, mutta se on vain merkki siitä että jotain on tulossa pinnalle ja että meidän tulisi kiinnittää siihen huomiomme. Mutta tämä on hinta joka kannattaa maksaa.
Luulisin, että minunkin etsintäni sai tavallaan aivan uudenlaisen draivin sen jälkeen kun liityin ryhmään ja asiat tuntuvat liikkuvan parempaan tahtiin kuin ennen. En toisaalta ole tästä varma, koska tällaisella matkalla edistystä on hieman hankala mitata. Ei koskaan voi tietää näemmekö kehitystä vain koska haluamme nähdä sitä tai koska olemme ymmärtäneet jonkun opetuksen väärin ja niin myös tulkitsemme itseämme väärin tai saattaa olla että tämä “kehitys” on tipotiessään kun huomisaamu valkenee. Mutta juuri näitä asioita tällaisessa ryhmätyössä kuuluukin käydä läpi. Omia epäilyjä, aavistuksia, ajatuksia, ongelmia jne. Tällainen asioiden epäily on hyvin tärkeää jotta voitaisiin liikkua vääristä/epätosista uskomuksista todellisimpiin uskomuksiin joka on tarpeellista niiden jos haluamme ymmärtää itseämme. Saatamme esim. luulla että olemme jotenkin todella ihania tai enkelimäisiä mutta kun katsomme hieman olemmenkin idiootteja ja täysin itsekkäitä.
Tällaisen ryhmän ns. “pohja” pitäisi mielestäni olla rehellisyys. Aloitetaan rehellisellä asenteella ja pyritään aina vain olemaan enemmän ja enemmän rehellinen. Rehellisyys ei nyt tarkoita sitä että sanotaan kaikki syvimmät ja isoimmat salaisuudet samoin tein vaan että ollaan ja käyttäydytään sillä tavalla mikä on luonnollista kullekin. Käyttäydytään niin sanotusti siitä paikasta missä ollaan eikä yritetä olla jotain supertehokkaita hengellisyyden mestareita. Toki sellaiseksi voi tekeytyä ja nähdä suurta vaivaa ylläpitää tuota roolia. Mutta mielestäni näin tehdessään ihminen menettää suuren osan siitä hyödystä mitä tällaisesta ryhmästä hän voisi saada. Sitä vartenhan me teeskentelemme, peittääksemme kaikki epämukavat ja epämiellyttävät puolet itsestämme niin etteivät toiset tai me itse ajattelisi pahaa meistä. Mutta ryhmätyön koko pointti on se että nämä ns. “rumat” puolet pitää tuoda esiin muuten niistä ei voi päästä eroon. Tätä tarkoitan, kun sanon että käyttäydytään siitä paikasta missä ollaan. Ollaan vain nämä virheelliset ja epätäydelliset 'me'. Periaatteessa epärehellisyys on mahdotonta koska emme voi käyttäytyä mistään muusta paikasta kuin siitä missä me olemme. Pitäisi vain löytää joku tasapaino ettei mentäisi äärimmäisyyksiin. Niin että oltaisiin vain normaaleja. Itse aloitin siltä pohjalta Internet (confrontation-Group) ryhmässäni että olisin vain mahdollisimman rehellinen ja kertoisin ongelmistani ja ajatuksistani niin kuin itse näin ne. Tämä sitten taas oli taas tapa miellyttää muita ja saada itseni ajattelemaan, että olen jotenkin edistynyt tässä työssä. Tällä tavalla vältin ja vieläkin vältän näyttämästä puolia joista en pidä. Mutta kuten ehkä nyt huomaatte tämä ei ole hyödyllistä koska en oppinut tuntemaani itseään yhtään paremmin kunhan nyt kohentelin ulkokuortani. Mutta meidän on silti pyrittävä olemaan niin rehellisiä kuin mahdollista, muuten emme voi olla rehellisempiä. Rehellisyyteen sisältyy myös asioiden tiedostaminen sillä jos et ole asioista / ajatuksista / tunteista tietoinen niin et voi myöskään olla varma oletko rehellinen vai et. Joku sanoi että rehellisyys tarkoittaa sitä että ollaan tietoisia kaikista motivaation lähteistä, kaikista ajatuksista ja kaikesta mikä vaikuttaa meihin. Ja ne kaikki asiat on vielä hyväksyttävä sillä muuten et tule ns. “paljastamaan itseäsi” näissä ryhmätuokioissa vaan piiloudut jonkun kuoren taakse. Rehellisyys ei ole mukavaa, se sattuu. Joku sanoi myös “there where is pain, there is truth also”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti